On suuri sun rantas' autius
Popular Finesa / Matti Hyökki (N. 1946)
Texto
|
On suuri sun rantas' autius On suuri sun rantas autius, sitä sentään ikävöin: miten villi sorsan valitus soi kaislikossa öin. Joku yksinäinen eksynyt, joka vilua vai keroi jok'on kaislikossa kierrellyt eik' emoa löytää voi. Sun harmajata aaltoas olen katsonut kyynelein, ens' surunsa itkenyt rannallas mun on oma nuoruutein. On syvään sun kuvasi painunut ja sitä ikävöin, olen villisorsaa kuunellut mä sielä monin öin. |
és gran la solitud de la teva costa és gran la solitud de la teva costa. Em fa sentir enyorança del lament d'aquell aneguet salvatge que ressonava entre els joncs a la vesprada. N'era un de solitari i perdut, un, que plorant de fred, feia voltes entre els joncs sense trobar la seva mare. Les teves onades grises he observat amb ulls plorosos. En la teva costa va vessar les primeres llàgrimes ma joventut. La imatge roman gravada en el més profund i encara l'enyoro. He escoltat l'ànec salvatge en aquell lloc moltes nits. (Traducci: Gustau Gallardo) |
© 2024 - Coral Espígol